Vierotusoireet jatkuvat

On mennyt monta päivää, että pojan ja minun puhelinkeskustelut on olleet kovin lyhyitä ja ankeita. Hädin tuskin olen saanut poikaa puhumaan mistään. Hän on ollut vihamielinen, äreä ja hermostunut. Kaikki on kuulema "ihan ok", vaikka olenkin kuullut, että ongelmia on....Mutta hän ei ole halunnut niistä puhua, tai myöntää niitä.
Hoitajien suusta olen kuullut, että pojalla on vierotusoireita- hikoilua, hermostuneisuutta, lieviä lihaskramppeja. Yöt hän on valvonut, uni ei vaan tule.

Huumeseulat on otettu säännöllisesti ja ne ovat edelleenkin positiiviset kannabiksen osalta, vaikka poika on ollut polttamatta nyt 13 päivää. Kannabis varastoituu rasvakudoksiin ja poistuu hyvin hitaasti. Näin ollen vierotusoireitakin on luvassa vielä joksikin aikaa....

Äitinä minulla on ristiriitaiset tunteet. Olen kovin surullinen, ja tuntuu lähes sietämättömältä ajatella sitä kaikkea mitä hän joutuu kokemaan. Tuntuu kovin kurjalle, etten saa olla hänen lähellään, hänen tukenaan. Niin mielelläni ottaisin hänet kainalooni, silittäisin päätä, rauhoittelisin ja lohduttaisin. Eläisin myös tämän vaikean vaiheen hänen kanssaan. Nyt joudun tekemään sen puhelimitse, eikä se mitenkään korvaa tuota tarvetta.
Samalla olen kuitenkin onnellinen siitä, että hän on nyt hoidossa ja saa sieltä apua. Toivon myös, että nämä kokemukset saavat hänet näkemään asioita toisin. Toivon, että hänen omat kokemuksensa, tunteensa ja vierotusoireensa saavat myös sen kannabismyönteisyyden muuttamaan muotoaan. Hänen on tajuttava se, että riippuvuus kannabikseen on kuin riippuvuus alkoholiin. Asian kanssa ei voi leikkiä. Ei voi ajatella, että käytän tästä eteenpäin ainetta vain hallitusti- kerran pari kuussa. Se ei tule toimimaan. Ennen kuin huomaakaan, sama tilanne on edessä ja päivittäiset polttelut ovat alkaneet. On vain yksi tie : Eroon koko aineesta! 

Äsken juttelin iloisemman puhelun pojan kanssa. Hän oli pitkästä aikaa taas avoimempi ja puheliaampi. Kertoi koti-ikävästään ja laskee sormillaan aamuja milloin pääsee kotilomille 1. kertaa. Sormia on jäljellä 4! Sitten hän pääsee kolmen päivän lomalle! :) Voi miten paljon me kaikki tuota viikonloppua jo odotammekin!!
Poika kertoi myös alkaneensa lukea. Lapsena hän oli kova lukemaan ja hänelle luettiin paljon. Sitten murrosiän tultua kirjat eivät enää kiinnostaneet yhtään. Aku-Ankat on varmaan ainoa asia mitä hän on lukenut viimeisen neljän vuoden aikana. Mutta nyt on ollut aikaa....Pitkiä valvottuja öitä lukitussa huoneessa.....

Puhelumme myös päättyi kivoissa merkeissä. Poikani sanoi : " Tule sitten perjantaina hyvissä ajoin mua hakemaan. Ennen kun lähdemme kotiin, saat hoito-ohjeet miten mun kanssa toimitaan viikonloppuna" :)