Kotiloma meneillään. Poika on ollut yli 4 viikkoa ilman mitään aineita, mutta tänään tapahtui se mitä eniten olen pelännyt.
Hänelle on määrätty hoitolaitoksesta kotiintuloajaksi klo 22. Silloin työntekijä soittaa tarkistussoiton, että kaikki on hyvin. Poika tuli kotiin klo 21.30. Hän oli kotimatkalla kaveriltaan tullessaan polttanut "kukkaa". Näin sen hänestä heti. Silmät harhailevat, hänen on vaikea kohdistaa katsettaan. Ensimmäistä kertaa minä HUOMASIN sen hänestä! Niin selvästi tuo näkyi kun osasi katsoa ja epäillä.
Suru. Voimattomuus.Sanattomuus. Pettymys. Nuo tunteet ovat nyt minussa päällimmäisinä tunteina. En jaksa tämän enempää tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti