Heti alkuun pyydän anteeksi tämän postauksen otsikkoa. Rumaa...
Päivät vaihtelevat kovasti. Välillä oma oloni on ollut jo ihan suht hyvä ja rauhallisen luottavainen, kun taas toisena hetkenä mieli on musta ja pelot painavat minut maanrakoon. Kuulema hyvin luonnollista reagoida noin, vaikkakin raskastahan se on. Tahtoisin herätä tästä painajaisesta. Tahtoisin saada hymyn takaisin kasvoilleni. Tahtoisin saada uskon huomiseen heräämään henkiin.
Tässä välissä meillä on ollut Stopparissa kaksi palaveria. Ensimmäinen ns. alkupalaveri ja toinen ns. perhetapaaminen, jossa olin yksin edustamassa perhettämme. Pojalla mieli muuttuu aina sen mukaan millä tuulella hän sattuu olemaan. Viime torstaina palaveri päättyi ihan hyvissä merkeissä. Poika ilmoitti, ettei haluakkaan muuttaa omalta paikkakunnaltamme mihinkään ( esim. Helsinkiin ), vaan haluaa jäädä tänne opiskelemaan. Kertoi tajunneensa sen, ettei huumeita missään pääse pakoon ja päihteettömyyteen riittää oma päätös kieltäytyä niistä. Hän ilmoitti tahtovansa asua kotona ainakin tämän kevään ja ensi kesän. Jos ja kun opiskelupaikka löytyy syksyksi, sitten hän voisi hakea omaa asuntoa ja aloittaa itsenäistymisensä. Fiksusti ilmoitti myöskin sen, että haluaa olla ja asua lähellä meitä vanhempia, koska tietää saavansa parhaan mahdollisen tuen juuri meiltä.
Kaikki tuntui siis menevän juuri oikeaan suuntaan ja olin hänen päätökseensä tyytyväinen. Uskalsin jopa nähdä hänet huumeista vapautuneena- omasta tahdostaan, ei toisten painostuksen vuoksi.
Sunnuntaina matkustin jälleen Stoppariin ja pidimme perhetapaamisen. Kävimme paljon asioita läpi - sekä tämän hetkisestä laitoselosta, että huhtikuun alkupuolella tapahtuvan kotiutuksen osalta. Poika on koko ajan tiennyt, että kotiin muuttamisen ehtona on päihteettömyys. Otin tuon asian puheeksi ja poika oli ihan että joo, joo. Asia on ihan selvä hänelle. Hän aikoo jättää kaikki huumeet pois. Sanoin sitten, että jos meille vanhemmille herää epäily käytöstä, aiomme pyytää häntä antamaan seulat, todistaakseen puhtautensa. Samaan syssyyn selitin sen, ettemme pysty luottamaan hänen sanaansa kaiken tämän jälkeen. Niin usein, niin monta kertaa se meidän luottamuksemme on romahtanut, eikä sen palauttaminen tapahdu sormia napsauttamalla. Tässä vaiheessa poikani ilmoitti, ettei muuta sitten ollenkaan kotiin. Hän ei tule antamaan elämässään enää ainuitakaan seuloja. Kukaan ei saa häntä enää alistumaan siihen, että "joutuu purkkiin kusemaan". Minulle tuo taas oli viesti siitä, ettei hän aio olla ilman huumeita, ei ainakaan ilman kannabista. Ja jos ja kun hän aloittaa kannabiksen polttelun, en usko hänen pystyvän siihen, että siirtyy ihan uuteen tapaan ja malliin- vain pari kertaa kuukaudessa. Jätkä joka on vetänyt sitä kaksin käsin pari vuotta, useita kertoja päivässä, ei kykene pitämään sen käyttöä kurissa. Näin ajattelen. Ja millä hän sitten taas käyttönsä rahoittaa? Diilaamisella tietysti. Ja niissä piireissä liikkuu sitten taas kaikkea muutakin, joten syksyyn mennessä tilanne on varmasti taas sama kuin ennen näitä katkojaksojakin :(
Tästä emme päässeet sitten etenemään mihinkään, vaan viimeiseksi puheeksi jäi se, että poika laittaa jo nyt Stopparissa ollessaan asuntopaperit vetämään....Tämä on asia johon meidän on vielä palattava. Pelkäänpä, että tuo olisi kaikista huonoin vaihtoehto kaikista. Suoraan katkolta 1. omaan kämppään....Ei, sen ei pidä antaa mennä noin. Riskit on liian suuret.
Stopparista poika ei tykkää lainkaan. Ihan kaikki mättää. Työntekijät ovat kuulema hyvin epäammattimaisia. Poika perusteli väitettään sillä, että ohjaajat kiroilevat ihan hirveästi ja samaan aikaan moittiivat nuorten kielenkäyttöä. Kesken tv-ohjelman yksi ohjaajista oli huutanut : Voi vittu mitä paskaa!! V-sana irtoaa kuulema ohjaajien suusta hyvin herkästi ja sen vuoksi poikani ilmoitti, ettei arvosta eikä kunnioita heitä työntekijöinä....
Tämä onkin talossa tiedossa oleva ongelma ja keskiviikkona heillä on henkilöstökokous asian tiimoilta. Saas nähdä pystyykö ohjaajat siistimään suunsa jatkossa. Uskon, että tuollaisessa ympäristössä esim. juuri tuo v-sana tarttuu helposti, nuorethan viljelevät sitä ihan joka paikkaan. Oma poikanikin kuulema kiroilee tuolla aivan kamalasti, mitä hän ei kyllä normaalisti tee- ainakaan kotioloissa.
Lähes kaksi viikkoa vielä ensimmäiseen kotilomaan. Sitä kovasti odotetaan! En pelkää että poika käyttäisi mitään sinä aikana. En usko, että hän tässä vaiheessa ottaa mitään riskejä. Hän tietää, että on pian täysi-ikäinen ja tämä katko on ohi. Sen jälkeen koittaa vapaus.....Sitä hetkeä kyllä pelkään :(
Tämä päivitys on ehkä vähän sekava, mutta niin on mielenikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti