Tänään kävimme 1. kertaa katsomassa poikaa uudessa paikassa. Tämä Stoppari vaikutti kivalta- kodinomainen ja viihtyisä. Tilana ei mitenkään laitosmainen. Tämä siis minun ja sisarusten mielipide, poika itse on aivan toista mieltä. Hän ei viihdy paikassa yhtään. Kaikki ahdistaa ja masentaa, seinät kaatuu päälle :( On erittän haastavaa ja raskasta toimeliaalle nuorelle miehelle pysytellä neljän seinän sisällä kokonainen viikko. Vasta viikon jälkeen alkaa pyöriä harrastemahdollisuudet, ulkoilut, kaupassa käynnit jne. Vielä on pinnisteltävä 4 päivää tuohon "leveliin", kuten he siellä puhuvat. Nyt eletään ykkös-leveliä, jolloin "vaan ollaan", tapetaan sisällä aikaa. Kakkos-levelillä alkaa vasta tapahtua. Kolmos-levelillä saa käydä jo yksin ulkona, ilman ohjaajaa ja nelos-levelillä pääsee kotilomille!! ( Siihen menee noin kuukausi tulopäivästä ).
Huomasi kyllä, että poika oli kovasti odottanut meidän tuloamme. Isosiskon ja pikkuveljen näkeminen ilahduttivat, mutta minulle hän osoitti kovasti mieltään. Mainitsi moneen kertaan sen, etten halunnut häntä kotiin, vaan halusin hänet lukittuun vankilaan! Ei paljoa auttanut puheeni siitä, että toki haluan hänet kotiin, mutta vasta sitten kun hän kykenee olemaan ilman päihteitä. Kovasti koitti minua syyllistää kaikesta, mutta en lähtenyt tuohon keskusteluun mukaan. Aikansa hän jaksoi asiasta paasata, mutta rauhoittui sitten juttelemaan ihan muitakin asioita.
Kyselimme mistä poikani tällä hetkellä eniten haaveilee? Lista oli hyvin selvä : Tupakasta, vapaudesta ja kebabista! Kun hän tulee kotilomille n. 3 viikon kuluttua, hän aikoo syödä vain ja ainoastaan kebabbeja, rampata ulko-ovesta ulos ja sisään, ulos ja sisään lukuisia kertoja ihan vain siksi, että repii vapaudesta kaiken mahdollisen ilon irti!
Mitenköhän usein itse mahtaa riemuita tuosta tunteesta? Eihän tuollaista itsestäänselvyyttä osaa edes arvostaa!
Mieli on haikea ja surullinen. Olo on pitkästä ajomatkasta väsynyt ja turtunut. Ei vaan jaksaisi tätä enää. Miksiköhän tänään on sellainen olo, ettei tästä ole loppupelissä mitään hyötyä? Hyötyä toki on....Ainakin se, että tämän laitosajan poika pysyy "puhtaana". Mutta vain siksi, että hänet siihen pakotetaan. Hänellä ei ole vaihtoehtoja. Mutta pian hän on täysi-ikäinen, eikä mikään mahti saa häntä päihteettömäksi, ellei hän itse sitä halua! Nyt juuri minulla on sellainen olo, sellainen pelko, ettei hän itse haaveile päihteettömyydestä.....Hän haaveilee vain vapaudesta ja siitä, että pääsisi pian palaamaan entiseen elämäänsä. Toivon olevani väärässä.
Hei. Haluaisin vain kertoa oman mielipiteeni asiaan, tuli vain mieleen tuosta vapaudesta, ja siitä, että poikasi pysyy puhtaana vain koska pakotetaan. Vain koska PAKOTETAAN. Olen itse ollut ihan samassa tilanteessa kuin poikasi, pakotettiin, kiristettiin ja uhkailtiin jos ei kannabiksen poltto lopu. Tuli käytyä siellä sun täällä, ns. katkoilla. Se oli elämäni ahdistavinta aikaa ja aina kun oli tilaisuus, poltin pilveä. AINA. Mutta kun minua ei enään yritetty pakottaa ja kiristää, sekä väkisin "auttaa", en enää halunnutkaan polttaa kannabista. Se ei ollutkaan enään kiellettyä samalla tavalla kuin ennen. Kaikki tiesivät että polttelen. Ja kyllä, tänä päivänäkin poltan kannabista satunnaisesti, mutta en holtittomasti. Käyn töissä ja hoidan asiat niin kuin kuuluu. Kaikki on hyvin. Kukaan ei pakota, mikään ei ahdista. Anna hyvä ihminen lapsesi olla VAPAA, jos pakotatte hänet vastaan ottamaan apua, hän vain kasvattaa muurin ympärilleen, eikä saa avusta mitään irti! Toivon sinulle kuitenkin jaksamista asian kanssa, sillä tiedän, että läheisen ihmisen päihdeongelman kanssa painiminen on raskasta. Älä koskaan luo pojallesi tunnetta, että hän olisi yksin, sillä yksinäisyyden tunne saa haluamaan pilveä. Ole hänen tukenansa mitä hän sitten keksiikään tehdä, äläkä tuomitse häntä. Kuuntele mitä hänellä on sanottavaa.
VastaaPoistaKiitos sinulle Ainut Lapsi!
PoistaPoikani on pian vapaa. Ei ole pitkä aika kun hän on täysi-ikäinen ja ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Kerroit, että sinua on myös pakotettu lopettamaan kannabiksen käyttö. Mutta vasta sen jälkeen kun kukaan ei käskenyt, kukaan ei pakottanut tai kiristänyt, halusit itse lopettaa/vähentää. Olisiko tuo halu herännyt sinulle ilman tuota kokemusta siitä kuinka ulkopuoliset väkisin auttaa ja väkisin pakottaa? Olisiko sinulle tullut se tunne, että NYT voin ITSE päättää omasta käytöstäni? En tiedä. Enkä tiedä ymmärsitkö mitä yritin edes kysyä :)
Mikset vain kuunnellut poikaasi? Pidät itseäsi erehtymättömänä kaikkitietävänä. veikkaan että poikasi on tänä päivänä vuonna 2017 kohtuupolttelija. Haluaisin myös tietää miltä maailma nykyään näyttää äidin silmin? Jenkitkin laillistivat tuon pirun. Hyvä niin.
VastaaPoistaSee 카지노사이트 full terms here
VastaaPoista