Matkalaukku kädessäsi seisot edessäni. Näytät niin pienelle, niin hauraalle. Kyyneleet valuvat silmistäni kun halaamme. Rutistan sinut itseäni vasten, mutten saa sanaakaan suustani. Katsomme toisiamme hetken ja uskon siihen, että luet silmistäni viestin : Rakastan sinua.
Käännän selkäni ja astelen itkien pois. Kuulen kuinka ovi perässäsi lukitaan, enää en pääse luoksesi., Istun autossani pitkään. Itken ääneen. Taivas itkee kanssani, suuret vesipisarat hakkaavat tuulilasiin. Sydän palasina, sielu sirpaleina käynnistän autoni. Ajan pois.
Kannabishelvetti. Kannabisriippuvuus. Se on poikani kohtalo. Armoton taistelu on alkanut. Tahdon poikani takaisin, Tahdon hänet pois maailmasta jossa huumeet kukoistavat ja ovat arkipäivää.
Syyskuu 2012. Myöhäinen ilta. Puhelu tuntemattomasta numerosta. Poliisi soittaa ja ilmoittaa heti, että ei tarvitse säikähtää, kaikki ihan hyvin, mutta poikasi olisi täällä laitoksella ja olisi hyvä jos pääsisit hakemaan hänet kotiin. Miksi? Nooh, häntä epäillään varkaudesta ja
huumausainerikoksesta.
Maa pettää jalkojeni alta. En usko korviani, vaan kysyn uudestaan ja uudestaan samaa asiaa....Siis mistä rikoksesta olikaan kyse?
Huumausainerikos.
Tuosta kaikki lähti purkautumaan. Tuosta alkoi yksi elämäni raskaimmista taisteluista.
Pala palalta asia valkeni meille vanhemmille. Ensin kuulimme, että poika oli satunnaisesti poltellut kannabista kesällä ja nyt alku syksystä. Mitään muuta ei tullut esiin. Kuulusteluissa poika vannoi ja vakuutti, että ekat kokeilut on kesä-heinäkuulta. Puhuimme paljon. Itkimme yhdessä ja koitimme saada selville miksi? Miksi meidän urheilullinen, kiltti, tunnollinen, elämän haluinen, sosiaalinen poikamme sortui edes kokeilemaan huumetta? Saimme aina vaan vastauksen : En tiedä. Ja saimme kuulla kuinka turvallinen ja "vaaraton" aine kannabis on verrattuna tupakkaan ja alkoholiin. Ja kuinka yleistä sen käyttö on. Lähes kaikki kaveritkin polttaa pilveä....'
Enempää emme olisi voineet asiasta puhua kuin mitä puhuimme. Päätimme yhdessä, että käytämme poikaa satunnaisissa seuloissa varmistaaksemme, ettei käyttöä enää ole. Poika itse oli hyvin suostuvainen tuohon ja vannoi ja vakuutti, ettei hän enää polta. Kokeilut saa jäädä ja nyt hän luopuu niistä täysin. Pikku hiljaa luottamus alkoi palata.
Ensimmäinen seula oli negatiivinen. Luottamus lisääntyi ja kerroimme pojalle kuinka tyytyväisiä ja onnellisia olemme, että hän "tuli järkiinsä".
Toinen seula oli myöskin negatiivinen. Aikaa oli kulunut n. 2kk tuosta poliiseille kiinni jäämisestä. Oloni alkoi olla taas valoisa ja luottavainen. Tiesin, että sortumisia voi tulla ja puhuin niistä poikani kanssa. Sovimme 100%:sta luottamuksesta. Jos hän sortuu, niin ei enää yritä edes valehdella, vaan myöntää suoraan asian. Emme suutu, emme huuda, emme riitele. Tuemme ja kannustamme ja rakastamme häntä tilanteessa kuin tilanteessa. Sopimus tuntui hyvältä. Poika oli puhelias ja avoin. Kertoi iloistaan, kertoi suruistaan, jakoi elämänsä kanssani. Niin hyvältä tuntui ne illat kun hän tuli ulkoa kotiin, istahti sänkyni laidalle ja kertoi mitä oli puuhastellut ja kenen kanssa. Koskaan hän ei tullut kovin myöhään, aina viimeistään sovittuna aikana. Elämä sujui kepeästi, olin ylpeä pojastani.
Tuli kolmannen seulan aika. Tulokset tulivat ja nekin olivat negatiiviset. Mutta pissanäytteestä kävi ilmi, että kreatiiniarvo oli hälyttävän alhainen. Tuo arvo viitaa siihen, että virtsaa on laimennettu vedellä, tai juomalla runsaasti vettä ennen näytteen antoa.
Kerroin tuloksista pojalleni näin : Tulokset tulivat ja ne olivat positiiviset. Miksi? Poika meni sanattomaksi ja sanoi hiljaisella äänellä : Ei pitänyt kyllä olla........Kuulin heti, että hän on huijannut. Olin mielessäni vihainen siitä, että hän on sortunut satunnaiseen käyttöön, muttei ole siitä kertonut mitään, vaikka niin sovimme. Niin luotin. Sillä hetkellä en halunnut keskustella poikani kanssa mitään. Tarvitsin hieman etäisyyttä ja aikaa.
Meni kaksi päivää. Sen jälkeen istutin pojan autoon ja lähdimme kahdestaan ajelulle. Auto on hyvä paikka puhua. Ei ole ylimääräisiä korvia, eikä kukaan häiritse eikä keskeytä meitä. Ajoin auton parkkiin ja sanoin, että no annappa tulla sitten koko totuus. Ja sen todellakin sitten kuulin. Hänen satunnaiset kokeilunsa olivatkin jo lähes 2 vuotta kestäneitä päivittäisiä käyttöjä. Joka päivä, vähintään kerran hän on polttanut kukkaa, joskus jopa parikin kertaa päivässä. Lisäksi hän oli kesällä koittanut Subutexia, ekstaasia ja "jotain lääkkeitä".
