25.4.2013

Pössyttelyä

Täällä sitä nyt elellään täysi-ikäisen pojan kanssa. Viikonlopun juhlinta tyhjensi pankkitilin nopeasti, silti joka päivälle on löytynyt rahaa tupakkaan. Selityksiä on löytynyt- tyhjien pullojen palautusta, kaverilta lainaamista jne. Olen aavistellut pahaa, mutta pyrkinyt elämään normaalia arkeamme. Aamuherätykset ovat hänelle painajaismaisia. Edelleen rytmi on se, että tahtoo valvoa yöt ja nukkua päivät. Tämä on ainoa asia josta sanaharkkaa on tullut.

Tänään minulla oli vahva tunne siitä, että kannabis on tullut takaisin kuvioihin. Soitin n.klo 18 pojalleni ja kuulin heti äänestä, että olin oikeassa. Puhe sammalsi. Ensimmäistä kertaa hän itse myönsi polttaneensa juuri. Nähtävästi avoimuus on nyt helpompaa, kun tietää etten kuitenkaan asialle voi mitään.
Kotimme säännöt ovat, ettei tänne tulla päihtyneenä, eikä mitään laitonta ainetta / kamaa tänne tuoda. Poika kuitenkin tuli pian kotiin ja väitti olevansa täysin kunnossa. Puheesta kuulin edelleen, ettei hän ole selvä ja silmistä näki että kannabista on poltettu. Sanoin hänelle, että voi hyvin mennä takaisin sinne mistä tuli, palataan asiaan huomenna! Poika lähti ovet paukkuen, hyvin loukkaantuneena kun en huolinut kotiin.....Sydäntä särki ja teki mieli huutaa hänet takaisin. Mutta en tehnyt niin. Halusin näyttää hänelle olevani tosissani.

Myöhemmin koitin soittaa hänelle ja muistuttaa siitä, että huomenna voi palata kotiin kun on selvin päin. Ei hän minulle vastannut puhelimeen. Isänsä kuitenkin tavoitti pojan ja sai kuulla, että on kaverinsa luona. Hyvä niin. Nyt tiedän, ettei hänellä ole hätää, saa varmasti jäädä sinne yöksi.

Vaikka olen useasti puhunut siitä, että kannabis menee kaiken edelle ja on poikani mielestä upeinta mitä maa päällään kantaa, niin siltikin vasta nyt, vasta tänä iltana tajusin sen, että teenpä minä mitä tahansa, rakastan hänet vaikka puhki, ei auta mitään. Minulla ei ole enempää keinoja. On vain katsottava miten hän aikoo elämänsä elää. Tukea ja apua voin aina antaa, mutta ne auttavat vain jos ja kun hän joskus kokee niitä tarvitsevansa- ja haluavansa.

Niin pistää vihaksi :/ 

5 kommenttia:

  1. Tää sun blogi on aivan loistava. Osaat mielettömän hyvin kuvailla sun filiksiä ja tota tilannetta. mieli tekis jotain sulle sanoa, mutta aina kun alan kirjoittamaan niin joudunkin pyyhkimään, koska en osaa sanoa sitä oikein. Toivotaan, että sun poika kyllästyy ja hankkii elämälleen sisältöä. Itse olen joskus poltellut päivittäin ja sitä kesti muutaman vuoden. Sitten loppui kuin seinään, kun sitä tajusi, kuinka kivaa on olla selvinpäin ja virkeänä. Voimia sulle ja koita jaksaa! Et voi tehdä mitään muuta kuin odottaa ja kertoa sun pojalle syyllistämättä miltä susta tuntuu ja elää päivän kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos sinulle :)
      Toivon tuota samaa, että hän itse tajuaisi kuinka elämästä voi nauttia ihan selvinkin päin! Onneksi sinä olet sen ymmärtänyt :) Hyvä myöskin kuulla, että se todellakin voi loppua kuin seinään- jos itse niin tahtoo ja päättää!

      Aurinkoista kevättä <3

      Poista
  2. Mielestäni teit täysin oikein, kun sanoit pojallesi noin.
    Jakselemisia teille paljon.

    -Arina

    VastaaPoista
  3. päivitystä jossain vaiheessa?

    VastaaPoista
  4. täälläkin odotellaan uutta päivitystä! ♥

    VastaaPoista