Niin. Juuri kun luulin kaiken olevan menossa hyvään suuntaan, tuli jälleen romahdus. Märkä rätti lensi kasvoilleni. Mikään ei ollutkaan hyvin, ei mikään. Pojan pirteys ja elämänhalu olivatkin seurausta vaan uusista päihteistä. Tilanne oli karannut aivan käsistä ja poika oli itsekin kovin huolissaan.
Viikon, ehkä kaksi tai kolme, saimme elää "hyvää aikaa". Valoisampi tulevaisuus kolkutteli ovella ja luottamus poikaan alkoi olla ihan kohdillaan. Mutta sitten tuli päivä jolloin poika käyttäytyi kovin agressiivisesti, enkä tunnistanut häntä omaksi itsekseen. Kysyin suoraan : Mitä käytät ja minkä verran? Tosi harvoin kannabista, en mitään muuta!!! Tuon hän sai huudettua päin naamaani, vihaisena ja tuskaisena. Mutta samalla tuli itku. "Äiti, mun tilanne on paljon huonompi kun ennen". Sitten puhuttiin ja itkettiin, itkettiin ja puhuttiin. Huudettiin ja raivottiin ja taas itkettiin.
Päivittäin kannabista. Päivittäin Tramal-kipulääkettä. Subutex. Esso. Lsd. Sienet "viihdekäytössä". Syvä hiljaisuus.
Eilen poika lähti katkolle. Itse tahtoi, itse hakeutui. Toivon ja rukoilen, että hänellä löytyisi nyt myös sitä motivaatioita. Kaikki lähtee itsestä. Hänen on tehtävä itse tuo päätös. Mikään mahti maailmassa ei auta, ellei hänellä itsellä löydy tahtoa. Vaikka antaisin hänelle kaiken rakkauteni, kaiken tukeni, kaiken mahdollisen mitä maa päällään kantaa, ei siitä ole apua. Ei siitä ole hyötyä. Olin ihan naiivi kun niin luulin. Luulin että rakkauteni pelastaa hänet. Ei se pelasta. Hän pelastaa itse itsensä. Sitä toivon.
Kun ne päihteet saisi pysymään vaan siinä kannabiksessa niin tilanne olisi varmaan parempi? Luulen että poika tarvitsee nyt tukeasi erityisen paljon. Toivoa on sillä nyt motivaatio lähti hänestä itsestään!
VastaaPoistaParastahan olisi, että osaisi elää ilman mitään päihteitä.
VastaaPoistaNiin paljon olen tukenut, olen ollut läsnä, olen kuunnellut ja tukenut. Mitä mielestäsi tuo tukeminen käytännössä tarkoittaa? Mikään tukeni määrä ei ole auttanut. Mitä voin tehdä, että minusta olisi oikeasti apua?
Onneksi poikasi ei juo viinaa. Syy poikasi omituiselle käytökselle ei tosiaan johdu kannabiksesta vaan tuosta ihan laillisesta Tramal kipulääkkeestä. Onko hänelle määrätty kyseinen lääke?
VastaaPoistaOletko koskaan pysähtynyt miettimään että lääketeollisuus tuottaa pahimpia myrkkyjä maailmalle joita lääkärit vastuuttomasti määräävät?
Erikoisella tavalla syyllistät lääketeollisuutta ja lääkäreitä. Mainitut lääkkeet on kehitetty kivunlievittämiseen, masennuksen hoitoon yms. Ei niitä ole tarkoitettu huvin vuoksi popsimiseen eikä annostuksen ylittämiseen.
PoistaJos sinulla olisi pahoja kipuja, jättäisitkö ottamasta lääkkeet ja koittaisit olla kivuissa? Tuskin. Todennäköisesti suorastaan vaatisit lääkäriltäsi lääkitystä.
kauheasti tsemppiä. muuta en osaa sanoa. luin koko blogisi kerralla läpi, en osaa edes kuvitella tuskaasi. toivottavasti jaksat vielä kirjoitella tänne.
VastaaPoistaMahdatko vielä päivittää blogia?
VastaaPoistapitkään seuranneena olen todennut että tuulevainen päivittelee kun jaksaa. saattaa mennä montakin kuukautta.
VastaaPoistaEn ole pitkään aikaan lukenut blogiasi, nyt luin. Sinä et ole tehnyt mitään väärin, riippuvuudet ovat sairaus joista toinen ei voi toista parantaa millään keinolla. Voi kulkea vain vierellä ja toivoa että oma halu , oma motiivi takaisin päihteettömään elämään nousisi jostain. Sinun on huolehdittava itsestäsi jaksaaksesi sitä kaikkea mitä lapsen päihderiippuvuus tuo tullessaan. Mutta poikasi on itse haluttava paranemista. Enempää et olisi voinut tehdä mitä olet tehnyt. Tsemppiä ja voimia !
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista ja tuesta <3
VastaaPoista