28.9.2013

Toivunko koskaan?

Voi mikä vuosi tämä onkaan ollut. Päivä on mennyt täydellisessä alakulossa ja viimeiset pari tuntia olen vain itkenyt ahdistustani ulos. Samat kysymykset pyörii päässäni : Miksi helvetissä aloit käyttämään aineita?? Mikä sinut sai tekemään niin?? Mikä elämässäsi meni pieleen?? Mitä minä tein väärin?? Miksi en huomannut mitään?? Millainen oikeasti olet, tunnenko sinua lainkaan?? Valehteletko edelleen, niin kuin tapanasi on ollut?? Käytätkö muuta kuin kannabista??

Tuntuu että tukahdun tähän suruun ja toisaalta olen täynnä raivoa. Olen raivoissani siitä, että poika pilasi elämäni. Kaikki muuttui kerrasta-  valo elämästäni katosi, enkä löydä sitä enää takaisin. Miksi teit minulle näin? Tässäkö kiitos kaikista näistä vuosista joita olen sinua rakastanut ja hoivannut, pitänyt kuin kukkaa kämmenelläni. Tiedän, että kuulostan ihan naurettavalta. Itsesäälissä kieriskelevä ihminen on ärsyttävä. En tahdo olla tämmöinen, mutta haluan sanoa asian juuri niin kuin se itsestä tuntuu. Ja tältä tämä kaikki tuntuu.
En saa pois silmistäni sitä näkyä, kun kuvittelen poikani imppaamassa jotain sa*tanan butaania. Tai sitä, kun hän syö kärpässieniä. Tai ihan mitä tahansa muuta. Se näky on pahempi kuin pahin painajainen koskaan.

Olen ollut masentunut ja ahdistunut pitkään. Mutta vasta viime viikolla sain puhuttua asiasta lääkärin kanssa. Hän kirjoitti mielialalääke reseptin, jota en ole vielä hakenut. On iso kynnys aloittaa lääkkeen käyttö, mutta kyllä viimeistään tänään olen ymmärtänyt sen, ettei tämä tuska mene itsestään ohi. On pakko myöntää, että tarvitsen apua!

9 kommenttia:

  1. Onko tilanne siis mennyt jotenkin huonompaan suuntaan viimeaikoina?

    Muutenhan tuollainen reaktio ei ole kovin järkevä verraten siihen mitä molekyyliä ihminen reseptoreihinsa laitaa. Tuo butaanijuttu kyllä taas kuulostaa hirveältä ja samoin nuo mielialalääkejuttu. Molemmat ovat nimittäin enemmän myrkkyjä kuin huumeita.

    Mitään neuroleptejä en suosittele aloittamaan jollei ole mitää psykoosia tms. sillä itsellä alkoi valua tyyliin kuola suupielestä 300 mg annoksella ketipinoria. Puhumattakaan seuranneista muista ongelmista joista en halua puhua.

    VastaaPoista
  2. 300mg ketoipinoria on todella suuri annos, eikä sitä heti ekana määrätäkkään. Turhaa pelottelua tuollainen! Perus mielialalääkkeet on tosi turvallisia ja tarpeen tuossa tilanteessa.

    Tosi hyvä jos olet saanut tukea itsellesi, oman heikkouden ja riittämättömyyden myöntäminen on vahvuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sofia, sinusta ei ole siis tarpeen hoitaa ongelmaa ja saada ihmisten välit kuntoon vaan lääkitä poika hiljaiseksi lääkärin huumeilla.

      Pojan äipälle: Rakasta poikaasi kaikesta huolimatta äläkä ota liikaa paineita itsellesi sen takia että valtio sanoo jonkin olevan paha ja kamala asia. Poikasi teot eivät ole tehneet kenellekkään pahaa (kuin ehkä hänelle itselleen) ja mitään syytä ei ole hävetä. Mitään rikosta ei ole tapahtunut. Keksikää yhteistä tekemistä. Älä rupea hysteeriseksi.

      Luulen että pojalla on vaan sisäinen tyhjä olo jota hän pakenee. Siihen en tiedä kyllä lääkettä.

      Poista
  3. En halua olla ilkeä, johdatteleva enkä kaikki tietävä mutta jotain tiedän psykologiasta, aivoista, kannabiksesta, lääkkeistä ja ihmisen huonosta olosta... ja ilman oikeita kysymyksiä ei voi saada oikeita vastauksia.

    Kannabis on ehkä paras ja turvallisin mielialalääke mitä maanpäällä on.
    Te tunnutte pyörivän ongelman ympäri jahdaten jotain mitä ei ole edes olemassa, samalla tavalla kuin koira jahtaa häntäänsä vai oletko se kenties sinä itse?
    Tiedostatteko ongelman todellista syytä, ei seurausta? Onko faktat kunnossa?

    Ennenkuin vedätte ensimmäistäkään mieliala huumenappia naamaan (koskee jokaista) suosittelen tutustumaan niistä seuranneisiin riippuvuuksiin sekä ongelmiin ja sen tiedon ja niiden tutkimuksien pohjalta on äidistä tulossa ehkä pahempi huumeriippuvainen kuin mitä poika on ollut koskaan. Miettikääpä tätä ensin kunnolla. Jos äiti voi huonosti kaikki voivat huonosti sillä lapsesi peilaavat huonoa oloasi ja omaksuvat sen myös mahdollisesti omaksi tunnetilakseen.

    Hyvä terveellinen ruoka (kasvikset,vihannekset, superfoodit), liikunta, yhteiset harrastukset, oikeat lisäravinteet sekä avara katseisuus auttavat pitkässä juoksussa paremmin kuin mikään lääkärin myymä myrkky sillä ne vain siirtävät ja pitkittävät sitä väistämätöntä... totuuden kohtaamista, tiedostamista, sen ymmärtämistä sekä anteeksi antamista ja menneisyyden haamujen unohtamista.

    Elämä on tänään tässä ja nyt.

    Muutamia linkkejä suomen uutisoinnista lääkkeiden osalta..

    http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194798563282/artikkeli/image+yha+useampi+syo+ahdistukseen+psykoosilaakkeita.html

    http://www.hs.fi/terveys/Bentsoriippuvuus+yleistyy+Suomessa+/a1359524878362?ref=tf_iHSisboksi630&jako=d267d7add246ac81f858ce41b4034276

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012120516412834_uu.shtml

    http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288600262343.html#comments-anchor

    VastaaPoista
  4. Hienoa että olet saanut purettua mieltäsi ja kerrottua ahdistuksestasi. Samaa mieltä olen muiden kanssa, ei niitä mielialalääkkeitä kovin heppoisin perustein kannata alkaa popsimaan.
    Ehkä tärkein asia joka sinun tulee ymmärtää on, ettet sinä ole tehnyt mitään väärää! Sinun kasvatuksessasi ei ole mitään vikaa! Lopeta itsesi syyttäminen poikasi tilanteesta!
    Iloitse siitä mitä olet saanut aikaiseksi, poikasi tilanne olisi varmasti aivan toinen ilman sinun huolta, tukea ja rakkautta. Muista myös rakastaa itseäsi, hemmottele itseäsi kunnolla.
    Oletko kokeillut päiväkirjan kirjoittamista? Blogin kirjoitus on eriasia, päiväkirjaan voi kirjoittaa niin paljon ärräpäitä kuin huvittaa. Antaa vaan kynän laulaa, se on oikeasti melko terapeuttista. :)
    Paljon rakkautta ja suojelusenkeleitä sulle ja koko teidän perheelle tähän ankeaan syksyyn! <3

    VastaaPoista
  5. Anonyymi8/1/14 21:52

    kommentoin joskus blogiasi ja nyt koen, että täytyy kommentoida uudestaan. itse olen joskus polttanut päivittäin. aamulla, päivällä ja illalla ja monta kertaa. siinä vaiheessa ei enää edes osannut olla ilman, kun normaali olo tuli vain polttamalla. ajatus kääntyi sen suuntaiseksi, että eihän kannabis ole huume, sehän on luonnontuote. porukoita en nähnyt kovin usein, koska eihän sinne kehdannut mennä jos on vähänkään polttanut. kyllä vanhemmat lapsensa tuntee. kokeillut muutaman kerran vahvempiakin, mutta kyllä se kannabis vaan "oli mun juttu". sitä jatkui muutaman vuoden, kunnes tuli elämään jotain, minkä takia tuon vihreän pienen miehen piti väistyä tieltä pois. kuitenkaan koskaan, KOSKAAN en ajattelisi, että vika olisi ollut vanhemmissani. porukat oli parhaimpia vanhempia mun mielestä mitä kenellekkään koskaan olisi voitu suoda, eikä se, että olisi liian tiukka, liian löysä, liian epärationaalinen tai rationaalinen kasvattaja tai mitään muutakaan vaikuta siihen, millaisia valintoja nuori tekee. siihen vaikuttaa kaveripiiri. se on se, mitä tietä lähdet kulkemaan, ja se on se tie mitä sitten elät ja jolta poistut, jos siltä tuntuu. kaikille se poistumispolku ei ole selkeä kera tienviitojen, niinkuin väittäisin itselleni olleen, mutta se on. älä koskaan syytä itseäsi poikasi valinnoista. en usko, että mikään on myöskään mennyt hänen elämässään pieleen, silloin kun on ne ensimmäiset polttanut. se on vain tullut nenän eteen.

    ja tee nyt kaikki mitä koet että on parhaaksi sulle itselle ja sille, että jaksat. noi on rankkoja aikoja. perus mielialalääkkeet ainoastaan auttaa rankkoihin aikoihin. lääkäri on varmasti puhunut ruokavaliosta lenkkeilystä yms. poimi täältä kommenteista kakun päältä marjat ja kermat. osa kommenteista oli nimittäin niin propagandaa sylkeviä suuntaan tai toiseen, etten voi muuta sanoa, kuin että omissa kengissä niitä katuja kävellään.

    voimia sulle, mene päivä kerrallaan äläkä elä pojan puolesta elämää mitä et voi elää. sulla on oma elämä, kaikki järjestyy kyllä. rakasta, huolehdi ja anna olla. et halua tuhlata vuosia tekemällä virheitä, mitä tuo kausi nyt saa sut tekemään. pidä silti lapseesi yhteyttä, ettei mene aikaa hukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos sinulle vastauksestasi <3
      Olen lukenut tämän monta kertaa ja saanut tästä paljon voimia itselleni. Toivon sinulle paljon kaikkea hyvää!

      Poista
  6. Hei, oletko törmännyt kirjaani Poika ja kannabis, löytyy Unigrafian kirjakaupasta netistä. Meillä on hyvin samanlaiset kohtalot.. Voisi olla mielenkiintoista lukea toisen äidin vastaavista kokemuksista, jos jaksat.
    Hienosti olet taistellut!
    Mitä teille nyt kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Tuo kirja menee varmasti tilaukseen. Oikein mielelläni sen luen!!
      Voimia sinullekin <3

      Poista