Tänään tunsin suunnatonta riemua- poika on menossa huomenna hakemaan töitä ja todennäköisesti paikan saakin!! Tähän asti pelkkä ajatuskin moisesta on ollut pojan mielestä aivan turhaa...Omasta mielestään hän voi hyvin ottaa rennosti ja lepäillä siihen saakka kunnes koulut syksyllä alkavat. Mutta nyt jokin on liikahtanut hänessä itsessään. Hän kuulema kaipaa rytmiä elämäänsä ja lisärahakaan ei olisi huono juttu :) Vetelehtiminen ja "leppoisa elämä" on kuulema nyt nähty ja turha haaskata päiviä nukkumiseen.
Huh, huh.
Huh, huh.
Mitä muutakaan pystyn sanomaan? Riittää että hymyilen. <3