Niin ne kuukaudet ja vuodet vierii. Silloin kun kaikki on hyvin, loppuu myös tarve kirjoittaa. Mutta nyt olen valmis kirjoittamaan ns. päätössanat tälle blogilleni.
Tämän blogin kirjoittamisella oli mielettömän suuri vaikutus elämässäni. Sain purkaa suruani, jakaa tuskaani ja ajatuksiani teidän kanssa. Kiitos hirveän paljon teille kaikille, jotka elämäämme seurasitte ja jaksoitte tsempata ja kannustaa eteenpäin!
Poikani on nyt täysin "kuivilla" kaikesta. Kaikki muukin sekoilu jäi aineiden myötä. Hän opiskeli itselleen ammatin ja on tehnyt lujasti töitä työssään. Töitä on onneksi riittänyt ja hän on saanut aina positiivista palautetta tekemästään. On tunnollinen ja pidetty työntekijä porukassaan. Hän on löytänyt elämänsä rakkauden ja avoliitto sujuu hyvin. Olen hyvin, hyvin onnellinen poikani puolesta. Hän lopulta pääsi raiteille takaisin, voi hyvin ja on onnellinen. Mikä sen parempi kiitos!
KAIKKEA HYVÄÄ TEILLE JA KIITOS KUN SEURASITTE BLOGIANI <3
Pieni ikuisuus
Taisteluni huumeriippuvaisen poikani puolesta
7.2.2019
25.12.2015
Niin hyvä joulu!!
Oikein hyvää joulua teille kaikille lukijoille!!
Aikaa on vierähtänyt jo luvattoman kauan viimeisimmästä kirjoituksestani. Anteeksi siitä. Mutta niinhän se usein menee, että kun menee hyvin, ei ole tarvetta kirjoittaa ja purkaa sydäntään. Elimme monta vuotta kurjaa ja surullista aikaa. Kiitän teitä kaikkia, että sain jakaa huoleni ja murheeni teidän kanssa. Kiitos kaikista voimauttavista viesteistä joita Teiltä sain! Sain paljon kannustusta ja tukea- jaksoin taistella aina uudestaan ja uudestaan.
Tänä jouluna paras joululahjani oli poikani raittius. Hän on ollut yli puolivuotta selvinpäin- ilman huumeita, ilman lääkkeitä, ilman kannabista. Hän koki jonkinlaisen "valaistumisen", joka ei kuitenkaan liity uskoon tai Jumalaan millään tavalla. Mutta jokin hänessä siis heräsi. Hän kertoi miettineensä, että miksi helvetissä hän tuhoaa itseään ja kehoaan?! Hän valvoi yön yksin ja pohti. Hän itki aiheuttamaansa surua ja huolta. Hän itki valheitaan. Hän teki päätöksen : Se on nyt loppu! Ja se on pitänyt.
Poikani aloitti syksyllä opiskelut ja nyt jouluna muuttivat tyttöystävänsä kanssa uuteen yhteiseen kotiin asumaan <3 Hän vierailee usein luonani, joko yksin tai yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Heidät on kuin luotu toisilleen ja tunnen suurta rakkautta molempia kohtaan. Parempaa tyttöä ei poikani olisi voinut itselleen toivoa <3
Joulun vietimme yhdessä. Katsoin poikaani ja tunsin valtavaa rakkautta, valtavaa helpotusta ja onnea!!
Miten paljon toivonkaa, että ensi jouluna saan kokea tämän saman onnen ja ihmeen. Tiedän, että päihdeongelmainen on aina päihdeongelmainen, mutta luotan poikaani. Luotan, että hänessä on sitä tarvittavaa voimaa ja tahtoa pysyä kuivilla!
Erittäin sydämellistä joulua teille kaikille!!
11.12.2014
Jatkuu, jatkuu, jatkuu...
Tilanne ennallaan. En tiedä totuutta. En tiedä mitä kaikkea poika taas käyttää. Pilveä useita grammoja päivässä plus muut mömmöt päälle.
Millon tuosta pojasta tuli noin saatanan tyhmä?!
Siinä tämän hetkiset tunnelmat.
Millon tuosta pojasta tuli noin saatanan tyhmä?!
Siinä tämän hetkiset tunnelmat.
Tunnisteet:
huumeet,
huumeiden sekakäyttö,
huumeriippuvuus,
kannabiksen pössyttely,
kannabis,
kannabisriippuvus,
sortuminen huumeisiin,
vanhemmuus,
väsymys,
äidin huoli,
äitiys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)